Avoin Eurooppa? -keskustelutilaisuus, JKL 9/7/02(12/7/02)

Avoin Eurooppa? Maahanmuuttajien tilanne ja kamppailu vapaasta liikkumisesta. Jyväskylän kaupunginkirjaston pieni sali, tiistaina 9.7.2002 klo 17-19.

Vino ry:n järjestämä yleisötilaisuus kokosi Jyväskylässä ihmisiä kuuntelemaan alustuksia sekä keskustelemaan siirtolaisuudesta - arkipäivän rasismista eurooppalaisen siirtolaispolitiikan kritisoimiseen.

Ensimmäisenä alustajana oli Sari Sirva, vanhempi lakimies Pakolaisneuvonta ry:stä. Hän keskittyi hahmottamaan tämänhetkistä turvapaikanhakijoiden asemaa Euroopassa ja joutui toteamaan, että emme voi puhua avoimesta Euroopasta, vaan pikemminkin Linnake-Euroopasta. EU:n sisäisen turvallisuuden takaamisen varjolla on tehty lukuisia uudistuksia, jotka ovat ajaneet humanitaaristen periaatteiden ohi (mm. viisumikäytännöt, "turvallisten maiden" luokitusjärjestelmä, kuljetusyhtiösanktiot, kansallisten ulkomaalaislakien uudistukset). Euroopassa on muotoiltu sellainen siirtolaisuuspolitiikka, joka käytännössä mahdollistaa mm. ehdottoman palautuskiellon rikkomisen. Kansainvälisten sopimusten merkitys on tällä hetkellä sekasortoinen ja vaikea hahmottaa. Muun muassa Tampereen huippukokouksessa vuonna 1999 sovittu yhteinen tavoite sitoutua Geneven sopimukseen on saanut vastaansa tiukan eurooppalaisen siirtolaisuuspolitiikan. Vastaavaa poikkeustilan logiikkaa noudattaa Sirvan mukaan myös säilöönottokäytäntö, sillä vaikka laittomasta maahantulosta ei kansainvälisten sopimusten mukaan saa rangaista, silti turvapaikanhakijat joutuvat vapaudenriiston kohteeksi. Enenevässä määrin heitä laitetaan suljettuihin säilöönottokeskuksiin tai muihin vastaaviin oloihin. Nykyinen siirtolaislinjaus määrittelee ihmisyydelle erilaisia hierarkioita: on olemassa erilaisia listoja eri maista (mustia ja valkoisia), joiden mukaan joiltakin turvapaikanhakijoilta vaaditaan kauttakulkuviisumeita, kun taas toisilta ei. Tämä on Sirvan mukaan mm. Geneven sopimuksen hengen vastaista. Kontrollitoimenpiteet, jotka leviävät perinteisestä rajavalvonnasta aina lentoyhtiöiden harjoittamaan kontrolliin ja sisäiseen valvontaan, ovat vahvasti ristiriidassa turvapaikkaoikeuden takaamisen kanssa. Niinpä eurooppalainen turvapaikkapolitiikka pakottaa ihmiset laittomaan siirtolaisuuteen.

Safin Hayni, pakolainen ja tulkki, kertoi pakolaisten tilanteesta Suomessa sekä oloista Irakissa, josta hän on itsekin paennut. Hayni halusi tuoda esiin Euroopassa vallitsevan oikeistopopulismin, joka on muovaamassa vaarallista asenteellisuutta siirtolaisia kohtaan. Käydyssä keskustelussa yleisön kanssa Hayni kommentoi, että tiukka maahanmuuttopolitiikka voi toteutua eri maissa eri tavoin eli erilaisten toimijoiden kautta. Vaikka Suomessa ei ole esimerkiksi Tanskan äärioikeiston kaltaista poliittista liikehdintää, silti Suomeenkin ollaan perustettu uusi pakolaisvankila Katajanokalle. Lisäksi Hayni kritisoi Euroopassa "terrorismin vastustamisen" nojalla tapahtuvaa politikointia, joka suuntautuu maahanmuuttajia vastaan ja kummasteli äkkinäisiä afgaanipakolaisten palautuksia eli karkotuksia. Hänen mielestään karkotukset ovat tuomittavia: "Kuinka joku voi pitää Afganistania turvallisena maana?", Hayni kysyi.

Yleisökeskustelussa paljastui, että itse siirtolaisuuskeskustelun saamasta muodosta voisi jo sinällään keskustella. Minkä takia edelleen puhuttaessa siirtolaisuudesta puhutaan yhä (valtio)kansalaisuudesta, joka on sitoutunut määritelmällisesti maan ja veren perintöön? Mitä on siirtolaisuus? Ja edelleen, miksi edelleen rikollisuus yhdistetään siirtolaisuuteen? Viholliskuvia siirtolaisista onkin tuotettu monella tasolla. Keskustelussa tapahtui avauksia ryhtyä ajattelemaan asiaa uudesta perspektiivistä: huomiota tulisi kohdistaa siirtolaispolitiikkaan, joka toisaalta vastaanottaa halvan työvoiman, mutta ei anna näille ihmisille mahdollisuutta tuottaa, elää ja asua vapaasti Euroopassa. Keskustelu osoitti sen ongelmakentän laajuuden, jonka maahanmuuttajat kohtaavat: se ei ole ainoastaan pakolaisoikeudellinen teema, vaan sellaisen poliittisen projektin kohtaamista ja ymmärtämistä, joka yltää määräämään viime kädessä toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta.

Tottelemattomien ja No Border -ryhmän edustaja jatkoi Euroopan siirtolaispolitiikan pohtimista puhumalla sen konkreettisista sovellutuksista (kuten Katajanokan pakolaisvankila) sekä tätä politiikkaa vastaan harjoitettavasta vastarinnasta (kuten rajaleirit Euroopassa). Huonon kuntonsa takia käytöstä poistettu Katajanokan vankila toimii kaiketi ainakin seuraavan vuoden ajan turvapaikanhakijoiden säilöönottokeskuksena. Säilöönottokeskus laajentaa "poliisivaltuuksia" laitoksen sisälle (jatkuva valvonta, eristysmahdollisuus, fyysiset pakkokeinot, kenttäoikeudenkäynnit, säilöönottojen mielivaltaisuus ja suljettu laitos) eikä ole askel kohti humaanimpaa pakolaisten kohtelua. Kuten Sirvan pitämä alustus osoitti, tässäkin tapauksessa paperilla lukevat suositukset ja kansainväliset normit ovat lähinnä irvokkaita vitsejä: säilöönottotila ei saa muistuttaa vankilaa eikä olla vankila, joten Suomessa viranomaiset valitsevat paikaksi Katajanokan vankilan, ja alkavat kutsua sitä pakolaisten säilöönottokeskukseksi. Tämä mahdollistaa edelleen vanhan putka- ja tutkintavankilakäytännön jatkamisen uuden kulissin suojissa. Rajaleireistä mainittakoon esimerkkinä Strasbourgissa (Ranska) 19.-28.7.2002 järjestettävä yleiseurooppalainen No Border -leiri, joka koostuu työryhmistä, keskusteluista, vastarinnasta ja kansalaistottelemattomuudesta.

Tapahtuman yleisö oli vahvasti sitä mieltä, että siirtolaisuudesta tulisi keskustella enemmän ja monipuolisemmin. Joillekin pelkkä keskustelu ei kuitenkaan riitä: paikalla olleista maahanmuuttajista yllättävän suuri joukko lähtee itse protestoimaan, tapaamaan muita maahanmuuttajia, vaihtamaan kokemuksia, oppimaan uutta ja pohtimaan muiden kanssa mahdollisia vastarinnan ja solidaarisuuden muotoja. Eräs maahanmuuttaja tokaisikin, että hänelle Strasbourgin leirin kaltainen tapahtuma on esimerkki täydellisestä lomasta. Mielessä taisi jo olla leirielämä - politiikkaa, jalkapalloa & yhdessäoloa!

Linkkejä:

http://www.noborder.org/strasbourg/ Strasbourgin rajaleiri
http://fi.noborder.org/ No Border Finland