Suomennos Italian valkohaalareiden edustajan Luca Casarinin haastattelusta Julkaistu il Manifesto-päivälehdessä 3.8.2001 (toim. Benedetto Vecchi).
"Kun näet karabinieerien panssaroidun ajoneuvon ajamassa täysillä sinua kohti, joko pakenet tai sitten reagoit. Toimit samoin jos sinua osoitetaan aseilla. Me rakensimme Genovassa Via Tolemaidella katusulkuja meidän oman turvallisuutemme vuoksi. Kolmen tunnin ajan reagoimme poliisien hyokkäyksiä vastaan. Me ja monet muut. Myös Carlo kuoli puolustautuessaan karabinieerien hyökkäyksiltä. Hän kuitenkin oli samalla sanomassa, sillä kadulla, yhdessä tuhansien muiden miesten ja naisten kanssa, että toisenlainen maailma on mahdollinen".
Luca Casarini, Venetsian maakunnan sosiaalikeskusten puhemies, valkohaalareiden karismaattinen johtaja, yksi Genoa Social Forumin keskeisistä hahmoista, puhuu suorasukaisesti Genovan päivistä:
"Ero, joka vallitsee niiden välillä, jotka rakentavat katusulun, ja niiden välillä, jotka päättävät tuhota sotilaallisesti laajan, talouden globalisaatiota vastustavan liikkeen, on valtava. Ensimmäiset vaativat oikeutta muuttaa todellisuutta, joka tuottaa köyhyyttä ja riistoa, toiset puolustavat G8:a, epälegitiimiä elintä, joka haluaa päättää maailman kohtalosta huomioimatta maapallon asukkaiden toiveita ja unelmia".
Genovassa todistimme liikkeiden ja instituutioiden välisen sovittelun päättymistä. Kuukauden verran Genoa Social Forum neuvotteli suoraan hallituksen kanssa ilman, että vasemmisto-oppositio olisi sanonut yhtään mitään. Vasemmisto oli kadonnut…
"Carlon tapauksen jälkeen kuolemasta puhuminen on surullista. Genovassa poliittinen vasemmisto kuoli. - - . Olen erittäin vihainen kun luen lehdistä, että virallisen vasemmiston edustajat sanovat, että Genoa Social Forumin on eristettävä väkivaltaiset ja se harmaa alue, joka me mukamas olemme, joka suojelee väkivaltaisia. Samalla he yrittävät saada aikaiseksi hallituksen kanssa säälittävän ratkaisun, jossa he eivät äänestä hallituksen kannanottoa vastaan ja hallituspuolueet eivät äänestä heidän kannanottoaan vastaan. Näin kaikki ovat tyytyväisiä. Me olemme yrittäneet tuoda esille tulkintaa uudesta maailman hallinnasta. Olemme puhuneet imperiumista. Siitä, että kansallinen suvereniteetti on kapenemassa. Se ei ole loppunut, mutta se kapenee ja alistuu globaalilogiikalle. Genovassa näimme miten se sotaskenaario, jonka imperiumi sisältää, toimii käytännössä. Se, miten vastustaa imperiumin logiikkaa, on valtava kysymys, jonka edessä jokainen meistä on ollut valmistautumaton vastaamaan."
Minusta tuntuu, että valkohaalaritkin ovat loppu....
"Loppu on ehkä liian suuri sana. Kokeilumme on ehkä kulunut loppuun, eräs vaihe on päättynyt. Varmasti. Valkohaalarit olivat eräänlainen kokeilu, jonka suuri ansio on ollut palauttaa konfliktille legitimaatio. Ajattele Genoa Social Forumia. Siinä olivat katolilaiset ryhmät ja me, syndikalistit ja kulttuuriyhdistykset, Lilliput-verkoston pasifistit, Drop the Debt ja metallityöväenliitto FIOM. Vahva sekoitus. Me liikuimme keskeisenä voimana verkostossa, joka ei pyrkinyt hegemoniaan, vaan pelkästään yritti osoittaa prioriteetteja. Valkohaalareina me kuljimme todella pitkän matkan ja kyselimme meitä ympäröiviltä mielipiteitä siitä, mitä olimme tekemässä. Positiivinen kokemus, mutta joka on riittämätön imperiumin logiikan edessä, jossa politiikka on sodan jatkamista eika päinvastoin - ajattele esimerkiksi Balkania, Palestiinaa, Afrikkaa."
Monet sanovat, että keväällä Italiassa avautuu todella ratkaiseva vaihe yhteiskunnallisessa konfliktissa. Vasemmistolainen metallin ammattiliitto FIOM ei hyväksy yleissopimusta ja on julistanut yleslakon. Samalla kouluista ollaan tekemässä yrityksiä ja terveydenhuoltoa ollaan yksityistämässä...
"Nämä tapahtuvat antavat minulle aihetta sanoa, että kansalaistottelemattomuuden vaihe on ohi. Nyt on siirryttävä yhteiskunnalliseen tottelemattomuuteen. Pitäisi julistaa puretuksi kaikki Genoa Social Forumin yksittäiset järjestöt voidakseen sanoa, että analyysi, poliittinen agenda ja perspektiivit ovat ylitettyjä. Se, että joka kaupungissa muodostuu Social Forumeita on positiivinen asia. Se, että syntyy liittoutumia on hyvä asia. Silti minä haluan ajatella organisaatioiden tai ryhmien välisten liittoutumien sijaan mieluummin yhteiskunnallista prosessia, jossa liikkeestä tulee sellainen, että se kykenee vetoamaan myös sellaisiin ihmisiin, jotka nyt ovat kaukana meistä. Ajattele sitä, mitä tapahtui Genovassa asianajajien ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Asianajajat, jotka ovat demokraattisia, mutta kaukana Social Forumista, päättävät laittaa päälleen t-paidat, joissa lukee "lakimies" ja olla kaduilla todistamassa tapahtumien kulkua. Asianajajia, jotka alkavat tappelemaan kollegoittensa kanssa, ja jotka pahoinpitelyjen jälkeen pakottavat yhdistyksensä tuomitsemaan hallituksen toimia. Tai katso sairaanhoitajia ja lääkäreitä, jotka auttavat ihmisiä, siitä huolimatta, että heitäkin hakataan. Kaksi positiivista esimerkkiä verkostoista, jotka muodostuvat, koska heitä kiinnostaa liikkeemme vaatimukset, jotka tulevat mukaan omasta ammatillisesta näkökulmasta, ja jotka antavat liikkeen käyttöön ammattitaitonsa."
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki menisi hyvin. Me olemme juuri nyt vaikeassa tilanteessa. Me emme elä fasismissa, mutta kyllä kai valtiomuoto on muuttumassa syvällisesti. Globaalilla tasolla. Ajatellaan myös sitä, miten ihmiset reagoivat kaduilla. Genova ei muistuttanut perinteistä poliittista mellakkaa. Se oli enemmän sellainen jalkapallokannattajien mellakka…
"Meidän on tutkittava nämä aspektit. Enkä puhu tässä mustasta blokista vaan niistä ihmisistä, jotka tekivät vastarintaa. Mustaa blokkia ei kuitenkin saisi kriminalisoida. He ajattelevat, että kapitalismia vastaan voi hyökätä hajoittamalla ikkunan. Iskulause "smash capitalism" on tätä. Me ajattelemme eri tavalla. Ajattelemme yhteiskunnallista prosessia, joka muuttaa todellisuutta, sellaista, joissa "verkostojen verkosto" muuttuu, laajenee ja mahdollistaa uusien yhteiskunnallisten verkostojen syntyä."
Mielestäni on oikeutettua väittää, etta Genovan jälkeen mikään ei ole enää niin kuin ennen. Mitä on mielestäsi muuttunut?
"Ehdotan, että palaisit siihen kuvaan, jonka monet lehdet ovat julkaisseet. Se näyttää karabinieereja aseet kädessä monta tuntia ennen kuin Carlo tapettiin. Se todistaa miten hallitus oli päättänyt kohdata G8:n vastaiset mobilisaatiot pelkästään sotilaallisella tavalla. Karabinieerit hyökkäsivät meidän kimppuun erittäin väkivaltaisesti. Me teimme vastarintaa ja puolustan sitä vastarintaa poliittisena tapahtumana. Sotilaallisen konfrontaation logiikan hyväksyminen olisi kuitenkin poliittinen itsemurha. Genovassa olivat läsnä kaikki mahdolliset sotilalliset voimat: poliisi, armeija, kahdeksan vaikutusvaltaisimman maan salaiset palvelut. Liikkeemme ei voi voittaa sellaista sotilaallista voimaa. Ne tuhoaisivat meidät kolmessa kuukaudessa. Meidän on löydettävä kolmas tie niiden välillä, jotka pelkästään kieltäytyvät taloudellisesta globalisaatiosta ja jotka valitsevat symbolisen teon, kuten pankin tuhoaminen."
Jotkut sanovat, että Via Tolemaide oli ansa, johon te kävelitte suoraan…
"Siis me olimme sinisilmäisiä? Ehkä. Mielestäni pitäisi kuitenkin tarkastella erästä toista asiaa. Valkohaalareina me allekirjoitimme sopimuksen Genoa Social Forumin kanssa ja pidimme siitä kiinni. Missään vaiheessa me emme salanneet tahtoamme tunkeutua punaisen alueen sisälle. Selitimme miten ja millä välineillä. Meillä ei ollut mukana keppejä eikä muita välineitä, joilla voisi vahingoittaa ihmisiä. Me emme pukeneet päälle edes haalareitamme - asia, josta keskustelimme pitkään Carlini Stadionilla. Mielestäni se oli oikea päätös, koska silloin kun olet osa sellaista verkostomaista kokonaisuutta niin kuin tämä liike on, silloin ei ole tärkeää sanoa mihin sinä kuulut, vaan tärkeää on kontaminointi erilaisuudessa niiden kanssa, jotka pyrkivät yhteiseen tavoitteeseen. Jos Genovassa olimme sinisilmäisiä, tässä se sitten on. Pitää sopimuksista kiinni, kunnioittaen niita, jotka ajattelevat eri tavalla, mutta joilla on sama päämäärä. Oliko se ansa? Kyllä, ja sen kohde oli koko liike."
Monet väittävät – ja minä heidän joukossaan – että valkohaalaritaktiikka – konfrontaation simulointi ja neuvottelut poliisien kanssa – päättyivät lopullisesti Genovassa…
"Menneisyydessä on väitetty, että kyseessä oli pelkkä näytelmä, että konfrontaatio poliisien kanssa oli vitsi. Toiset väittivät, että me sovimme asioista poliisien kanssa. Näin ei ole koskaan tapahtunut. Pari kolme vuotta sitten mietimme pitkään miten toimia, jotta konfliktista ei olisi tullut tuhoava. Taktiikkamme oli siis ilmoittaa julkisesti, mitä tulemme tekemään, ilmoittamalla aina poliiseille, että puolustautuisimme pelkästään kilvillä ja pehmusteilla. Se oli meidän sääntömme, koska keskeistä oli tuottaa konfliktia ja olla yksimielisiä päämääristä. Odotimme, että Genovassa olisi toteutunut sama kuvio. He huijasivat meitä. Mikään niistä asioista, joista sovittiin neuvotteluissa ulkoministerin ja sisäasiainministerin kanssa (ei poliisin kanssa), ei pitänyt. He käyttivät tuliaseita päinvastoin kuin oli luvattu. He sanoivat, että saamme osoittaa mieltä, ja sitten ajoivat panssaroiduilla ajoneuvoilla meidän päälle."
Entäs nyt?
"Mielestäni on keskeistä lähteä liikkeelle siitä, mitä on kutsuttu nimellä "Carlini Laboratorio". Se oli mahtava kokemus. Se on opettanut minulle paljon. Esimerkiksi siitä, miten rakentaa julkinen tila, jossa moninaisuus ei ole pelkkä tyhjä sana, vaan tottelemattomien yhteinen poliittinen rakennelma."