20.-22. heinäkuuta kokoontuu kahdeksan miestä suuren pöydän ympärille. He tulevat onnittelemaan ja kehumaan toisiaan, ja tietysti kilpailemaan siitä kuka saa parhaan paikan perhepotretissa, jolla heidät ikuistetaan kokouksen päätyttyä. He tuntevat varmasti itsensä hyvin merkittäviksi henkilöiksi, ovathan he sentään maailman teollistuneimpien valtioiden johtajat: Kanadan, Italian, Japanin, Ranskan, Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltojen ja Venäjän. Genova - Italian luoteisrannikon kaupunki – on paikka, jossa he tulevat tapaamaan, ja kaupunki tulee muistuttamaan, kuten huippukokouksien yhteydessä yleensä on tapana, sota-aluetta: keskusta suljetaan kansalaisilta, aseistetut sotilaat vartioivat rakennusten katoilta, turvakameroita asennetaan kaikkialle ja helikopterit lentävät taivaalla.
Maailmanhallitsijat haluavat pakottaa meidät hyväksymään ajatuksen, jonka mukaan taloudellinen järjestelmä toimii meidän kaikkien etujemme mukaisesti ja käsityksen, jonka mukaan he, jotka hallitsevat maailmaa, ovat valistuneita ja hyvää tarkoittavia… he väittävät, että "saasteiden lisääntyminen ei ole missään tekemisissään kasvihuoneilmiön kanssa; uraniumiammukset eivät sisällä vaarallisia radioaktiivisia aineita; bioteknologioiden tarkoitus on ruokkia koko maailma jättiläismäisillä tomaateilla; kiellot ovat ainoa tie, joka tulee pelastamaan maailman huumeilta; lehmille syötetään eläinperäistä rehua meidän kaikkien hyväksi; epävarma ja joustava työ on ainoa ratkaisu työttömyyteen; videokamerat on asennettu kaikkialle vain meidän turvallisuuttamme varten". Maailman vaikutusvaltaisimmat herrat kertovat päivittäin meille tämän kaltaisia valheita. He päättävät kaikkien puolesta ja sanovat, että he käyttävät demokraattisia päätöksentekovälineitä. Heitä legitimoi kansantahto, joka ilmaistaan äänestämällä, avoimesti keskustelemalla ja joka muodostetaan riippumattomilla tiedotusvälineillä, joita hallitsijat eivät tietenkään manipuloi. Taloudellisen globalisaation projekti vaatii talouskasvun epäarvoista kiihdyttämistä, "vapaita" markkinoita, joita monikansalliset yritykset hallitsevat: suojamuurit kaupankäynnille poistetaan, hyvinvointivaltiota puretaan, finanssivirrat vapautetaan ja samaan aikaan rakennetaan linnakkeita, jotka estävät ihmisten vapaata liikkumista. Uusi ääretön köyhyys, luonnonkatastrofit, siirtolaisuusvirtojen kasvu, epäonnistuneet "turvallisuustoimenpiteet": kaikkia näitä asioita mediat käsittelevät ikään kuin ne eivät olisi keskenään sidottuja ilmiöitä, joita uusliberalismi pistää liikkeelle.
Rikkaimpien ja voimakkaampien valtioiden edustajat, jotka muka demokratian puitteissa määräävät globalisaation etenemisestä, toimivat tosiasiallisesti kuin pr-osasto, joka puolustaa niitä voimia, jotka piiloutuvat markkinoiden taakse. G8 on organisaatio, joka sanoessaan olevansa valmis kuulemaan köyhimpien maiden vaateita, todellisuudessa kehittää ja vahvistaa järjestelmää, joka perustuu harvainvaltaan, tuhlaukseen, spekulaatioihin ja joka on syvällisesti epäoikeudenmukainen. Ajatus siitä, että monikansalliset päätöksentekoelimet voisivat kääntyä reformistiseen suuntaan, avautua alhaaltapäin syntyvään demokraattiseen dialogiin näyttää olevan illuusio. Niille, jotka kärsivät yhä kasvavan köyhyyden ja eriarvoisuuden seurauksista, ja joilla ei ole ääntä näissä organisaatioissa, ei enää riitä reformi. Planeettamme taloudellinen ja yhteiskunnallinen arkkitehtuuri on kokonaisuudessaan romutettava ja rakennettava uudelleen ruohonjuuritasolta.
Tietoisina siitä, että mekin olemme osa vallitsevia ristiriitoja, taistelemme kuitenkin kapitalismia, autoritarismia, nationalismia ja muukalaisvihaa vastaan, koska haluamme poistaa näitä sorron ja eriarvostamisen ilmentymiä meitä ympäröivästä maailmasta, jonka taas haluamme rakentaa avoimesti keskustellen, kehittäen ja konkretisoiden uutta yhteiskuntamallia. Monet maailmamme yhteisöt jatkavat vastarintaa heidän elinolojensa tuhoamista vastaan luomalla radikaaleja ja kestäviä vaihtoehtoja globaalitaloudelle saaden valtavan voiman ja inspiraation tiedosta, että paikalliset taistelut ovat osa taistelua suurempaa tautia vastaan: uusliberalismia. Suuri ja innovatiivinen ruohonjuuritason liike on ottanut vastaan Meksikon zapatistien vetoomuksen taistella vieraannuttavaa järjestelmää vastaan, joka perustuu rahoihin eikä tarpeisiin, valtaan eikä ihmisiin. Tämä liike on tunnistanut, että suurista eroista huolimatta, taistelu Imperiumin hyvinvoivien ja köyhien alueiden sisällä sisältää yhteisiä vaatimuksia ja avaa näin tien uusille poliittisen toiminnan muodoille. Seattlen WTO:n kokouksen epäonnistuminen osoitti, että sadattuhannet ihmiset, jotka kuuluivat eri yhteiskuntaryhmiin ja uskontoihin, olivat oikeassa. He estivät sellaisten kaupallisten sopimuksien syntyä, jotka olisivat ylittäneet ja tehneet tyhjäksi kaikki aikaisemmin saavutetut rajoitukset, todistaen näin että laaja globaalivastarinnan aalto on kasvamassa uusliberalismia vastaan.
Meidän on kuitenkin mahdollista osoittaa tiettyjä paradigmaattisia hahmoja, jotka sisältävät itsessään kaikki ne ristiriidat, joita taloudellinen globalisaatio tuottaa. Mielestämme aikakautemme paradigmaattinen hahmo ovat näkymättömät: he, joille yksikään uuden vuosituhannen huippukokous ei ole antanut oikeuksien kirjaa, edustuksellisuuden mahdollisuutta, legitimaatiota tai ääntä. G8-huippukokous on meille tilaisuus antaa ääni näkymättömille. Voidaksemme muuttaa valtaapitävien G8-huippukokouksen kansalaisoikeuksien puolesta tapahtuvaksi poliittiseksi taisteluksi, emme koe tarpeelliseksi laatia ostoslistaa: toimeentulosta asuntoon, yhteiskunnallisista palveluista terveydenhuoltoon. Meidän pitää siirtyä nyt hieman eteenpäin ja antaa ääni niille, jotka kaikista eniten kantavat uuden geotaloudellisen ja -poliittisen muutoksen taakkaa: siirtolaiset. Siirtolaiset, ovat uuden aikakauden symboli, heihin kohdistuu poissulkeminen, eriarvoisuus, rikollistaminen ja silti he ovat todellisia ihmisiä. Rajat poistetaan rahan liikkumisen edessä ja samalla nostetaan rajoja kansalaisoikeuksille ja vapaalle liikkumiselle. Siirtolaiset ovat säännöstelyn purkamisen ja joustavuuden symboleja ja samalla he piirtävät positiivisella tavalla yhteiskuntiamme uudestaan. Heinäkuussa Genovassa on annettava ääni siirtolaisille. G8-tapahtuma on mahdollisuus saada siirtolaiset, näkymättömät ja syrjäytetyt tulemaan päivänvaloon. Sillä on suuri symbolinen arvo Genovassa: poliisin ja armeijan sulkema "punainen alue", G8-kokouksen näyteikkuna, on juuri se alue, jossa suurin osa Genovan siirtolaisista asuu ja työskentelee. Suuri mielenosoitus ja kansalaisuuslakko tulevat olemaan tapahtumamme kohokohtia.
Mobilisaatiomme lähtee liikkeelle uudestaan Genovasta ja se tulee jatkumaan ottamalla Euroopan (ei enää pelkät kansallisvaltiot) omaksi maantieteelliseksi ja poliittiseksi konfliktin kentäksi. Eurooppa, joka on jakaantunut melkein kaikessa: raha- ja turvallisuuspolitiikasta, omasta institutionaalisesta rakenteesta, elintarvikepolitiikasta ja bioeettisistä valinnoista. Eurooppa on siis todellisuudessa huomattavasti jakaantuneempi kuin mitä meille annetaan uskoa, mutta silti se on yksimielinen yhdestä asiasta: siirtolaisten ja muiden näkymättömien kohtalosta. Heille on varattu epävarmuus, poissulkeminen ja karkotukset. Tämän vuoksi siirtolaiset, yhdessä muiden näkymättömien kanssa, ovat he jotka tulevat suunnittelemaan kaduilla ja tehtailla uuden Euroopan, uusia globaalioikeuksia ja uuden maailman.
Yritetään kuvitella minkälainen voisi olla kansalaisuuslakko G8-kokouksen avautumispäivämäärän yhteydessä. Kuukausia kestävä kampanja pitäisi johtaa siihen, että ihmiset eivät työskentelisi G8-kokouksen hyväksi. Kaikin keinoin pitäisi saada aikaiseksi sen, että siirtolaiset eivät myisi kaduilla omia tuotteita, että kotiapulaiset eivät työskentelisi rikkaiden kodeissa ja miksi ei, että prostituoidut eivät olisi kaduilla. Meidän on järjestettävä tapaamisia ay-liikkeen kanssa (tai ay-liikkeen osien kanssa), jotta saisimme laajennettua kansalaisuuslakon käsitteen myös perinteisesti järjestäytyneen paikallisen työväestön piirissä ja ihmiset hyväksymään ja soveltamaan sitä, jokainen omalla tavallaan, mutta kuitenkin julkisesti. Meidän pitäisi rakentaa tapahtumallemme vahva kollektiivinen mielikuva ja vastustaa kaupungin autioittamista. Me haluamme pysäyttää täydellisesti Genovan kaupungin. Kaikki globaalit yhteiskunnalliset verkostot on saatava mukaan keskustelemaan tästä asiasta.
Italiassa ja muualla maailmassa monet haluavat tuoda Genovaan se sama aalto, joka on jo näyttäytynyt aiemmin Milanossa, Prahassa, Madridissa, Ventimigliassa ja Helsingissä: kansalaistottelemattomuuden aalto, joka on saanut mukaan tuhansia ihmisiä laittamaan kehonsa peliin siirtolaisten epäinhimillistä kohtelua, kansallisia ja kansainvälisiä huippukokouksia tai juhlia, sotia ja fasismeja vastaan.
KANSALAISTOTTELEMATTOMUUS ei ole pelkästään taistelumenetelmä, se on myös poliittisen toiminnan väline. Ihmiset osallistuvat väkivallattomaan kansalaistottelemattomuuteen ainoastaan jos he ovat tietoisia siitä, mitä he ovat tekemässä. Ihmiset eivät kävele huvikseen aseistamattomina kädet ylös nostettuina aseistettuja ammattilaisia vastaan. Vastarinta kaduilla muovikilven tai traktorin sisärenkaan suojaamana sisältää väkisinkin myös vahvan emotionaalisen mukanaolon, PELON, jonka vaikutusten vähentäminen on mahdollinen rationaalisen tiedostamisen kautta. Kiinnostus toimintaamme kohtaan, henkilökohtainen sitoutuminen, jatkuva keskustelu ja tietoisuus siitä että se mitä ollaan tekemässä on oikein ja tarpeellista, kasvattavat osallistujien luottamusta omiin voimiinsa. Vaikka vastakkainasettelu ammattilaisten kanssa on jo alusta saakka epäsuhtainen ja tilanne muistuttaa raamatullista Davidin ja Goljatin taistelua, motivaatiomme, josta emme saa rahallista korvausta, mahdollistaa sen, että tottelemattomat kykenevät kestämään valtion palkkasotureiden pahimmat hyökkäykset.
Tämän lisäksi ideologinen analyysimme, joka on valmistamassa hyökkäystämme Imperiumia vastaan, johtaa sekin siihen, että se mitä ollaan tekemässä on oikein. Me tuomme esille massojen ja niiden ihmisten vaatimuksia, joita valtiolliset instituutiot ja maailmanlaajuiset korporaatiot eivät koskaan kuuntele. Me taistelemme kaikkien niiden puolesta, jotka ovat riistettyjä ja alistettuja tämän järjestelmän toimesta. Me emme taistele rajallisten taloudellisten etujen vuoksi, vaan kaikkien ihmisten oikeuksien ja ihmisarvon puolesta. Kukaan meistä ei ole johtaja, jolla olisi oma totteleva joukko, me kaikki olemme johtajia, ja me kaikki olemme osa joukkoa. Me haluamme palauttaa poliittiselle toiminnalle merkitystä, viimeisten kahdenkymmenen vuoden pysähtyneisyyden jälkeen, varmoina siitä, että taistelemme sekä omien että muiden kasvottomien ja syrjäytettyjen oikeuksien puolesta. Kansalaistottelemattomuuden pitää muuttaa laittomuus laillisuudeksi, vähentää vihollisen konsensusta ja kasvattaa oman toiminnan kannatusta. Armeijat ja poliisit puolustavat "laillisuutta", me taas haluamme suoran toiminnan kautta voittaa "laillisen väkivallan" tuomalla esille niitä ristiriitoja, jotka vallitsevat hallitsevassa järjestelmässä, jonka mielestä aktivistit ja protestoijat ovat väkivaltaisia. Kun katsomme "näkymättömien" ja poliisien yhteenkohtaamista, huomaamme, että valhe on ilmiselvä: toiset käyttävät pamppuja, vahingoittavat ihmisiä kyynelkaasulla, ruhjovat kehoja panssariautoilla (he ovat laillisen järjestyksen puolustajat), toiset piiloutuvat "do it yourself"-taitojen keksimiin väkivallattomien puolustusvälineiden taakse - kilpiä, sisärenkaita ja vaahtomuovia - voidakseen vähentää institutionaalisen väkivallan aiheuttamia fyysisiä vahinkoja. Taistelutiikkamme on väkivallaton ja sen toteuttavat massat, se mahdollistaa uusien tahojen mukaantulon ja osallistumisen, sellaisten ihmisten sisällyttämistä liikkeesemme, jotka eivät enää samaistu perinteisen taistelun metodeihin ja sisältöön. Olemme tietoisia siitä, että vallankumousta eivät tee pienet joukot lyhyellä aikavälillä. Me yhdistämme voimamme niihin, jotka hyväksyvät meidän valintojamme, tietysti aina valmiina kuuntelemaan voidaksemme yhdistyä yhä suurempiin ihmisryhmiin. Kulje ja kysy on zapatistinen iskulauseemme.
Tie, jonka olemme valinneet ei ole tietenkään helppo. Erityisesti jos ajattelemme sitä, mikä on meidän päämäärämme: pysäyttää G8-huippukokous. Olemme siis päättäneet pysäyttää koneiston. Me emme halua enää olla öljyä sen toiminnassa, vain hiekkaa länsimaalaisen finanssin rattaissa. Tämän vuoksi tulemme laittamaan kehomme peliin, emmekä tule pysähtymään hiekkasäkkien edessä, jotka ovat kasanneet he, jotka ovat vain välineitä valtaapitävien käsissä. Kansalaistottelemattomuus tulee saamaan monia muotoja. Ja ne eivät ole pelkästään "saada turpiinsa satuttamatta itseään", vaan kaikkea sellaista, joka mahdollistaa päämäärämme saavuttamista. Haluamme saavuttaa konkreettisen päämäärän ilman vaikutelmia "teatterista", yhteiskunnasta erillään olevasta aktiosta tai teosta ilman tulevaisuutta.
G8-huippukokous ei ole meille pelkästään tilaisuus tuoda esille protestimme äänet. Se tulee olemaan myös vapautuksen, juhlimisen, musiikin, tanssin ja hauskanpidon räjähdys. Kun nämä kahdeksan vaikutusvaltaista miestä tulevat tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan koko ihmiskunnan taloudellisesta ja poliittisesta tulevaisuudesta, ihmiskunta tulee ottamaan heidät vastaan nauraen. Tuhannet ihmiset eri maailman kolkista tulevat valtaamaan Genovan katuja ja nauramaan maailman herroille ja heidän poliiseilleen, jotka ovat valmiita käyttämään väkivaltaa. Spontaani vallankumouksellinen karnevaali tulee olemaan vastarintamme ääni. Tottelemattomuuden karnevaali: valmis viemään juhlan "punaisen alueen" sydämeen.
On ehdottoman tärkeää tuoda mukanaan yhteiskunnallisia verkostoja, jotka eivät sanoudu irti siitä, mitä ollaan tekemässä, mutta jotka hyväksyvät, tukevat ja puolustavat varmalla eikä huojuvalla tavalla kansalaistottelemattomuutta, ja joita eivät ensimmäiset vaikeudet pyyhkäise pois. Tärkeintä olisi antaa tilaa kaikille, jotka haluavat taistella G8-kokousta vastaan omilla metodeilla ja tavoilla, onnistuen kuitenkin koordinoimaan kaiken yhteisen verkoston kautta. Praha on mallimme. Siellä yhtenäinen verkosto jakautui kolmeen isoon ryhmään ja näin haluamme myös Genovassa tapahtuvan. Erityisesti meihin teki vaikutuksen se tapa, jolla toritaistelu järjestettiin Prahassa, koska se esti sen, että ihmiset jotka eivät jakaneet tiettyjä toimintamalleja olisivat olleet pakotettuja lähtemään mukaan sellaiseen mistä he eivät olisi pitäneet, antaen näin kaikille mahdollisuuden tuoda esille protestinsa itselleen sopivalla tavalla.
Me olemme Prahan keltainen blokki. Tottelematon osa, joka tuntikausia yritti päästä "palatsiin" ja joka ei osannut, tai paremminkin ei voinut, päästä sinne, mutta joka omalla päättäväisyydellään ja rohkeudellaan kykeni saamaan mukaan kansalaistottelemattomuuteen Euroopan eri maista saapuvia aktivisteja. Genovassa keltainen blokki ei tule harjoittamaan väkivaltaa ihmisiä, eläimiä tai esineitä vastaan, ja ensisijaisesti se tulee tukemaan kansalaisten oikeutta osoittaa mieltä. Me vastustamme voimakkaasti kaikkia viranomaisten toimia, joilla pyritään estämään kansalaisia käyttämästä oikeuksiaan.
Visiomme mukaan 19. heinäkuuta, päivä ennen huippukokouksen alkua, eurooppalainen ja kansainvälinen siirtolaisten mobilisaatio tulee vaatimaan universaaleja kansalaisoikeuksia. 20. heinäkuuta alkaa tottelemattomuuden karnevaali ja huippukokouksen pysäyttäminen, joka tulee jatkumaan kunnes päämäärämme on saavutettu.